JoogastaSana jooga juontuu sanskritinkielisestä sanasta yuj (युज्), joka tarkoittaa iestämistä, vaunujen eteen valjastamista ja yhdistämistä. Nykymuodossaan joogaa harjoitetaan yleisimmin erilaisina asento- ja hengitysharjoituksina sekä meditaationa.
Astanga jooga on elävää joogatraditiota, jonka alkulähde juontaa tuhansien vuosien taakse Intian kulttuurillis- uskonnolliseen historiaan. Modernina aikana tunnetun astanga joogan kehittäjänä ja mestarina toimi Sri K Pattabhi Jois (1915-2009) ja hänen työtään jatkaa Mysoren kaupungissa tyttärensä Saraswathi ja lapsenlapsensa R. Sharath Jois, sekä Manju Jois Kaliforniassa ja Sharmila Mahesh Bangaloressa. Pattabhi Joisin opettaja oli aikoinaan Shri Tirumalai Krishnamacharya, joka työllään on merkittävästi vaikuttanut lähes kaikkiin joogamuotoihin, joita nykyään harjoitetaan. Astanga tarkoittaa kahdeksaa haaraa tai jäsentä, joista asana on vain yksi. Pattabhi Jois aloitti joogan opettamisen ensin asanasta (=jooga-asento) koska se on noista kahdeksesta haarasta kaikkein helpoin ja tukee joogan muita harjoituksia. Sillä tavalla kuka tahansa, joka haluaa harjoitella, voi aloittaa joogan. Astangajoogassa liike ja hengitys yhdistyvät. Se nostaa olemukseen kannattelevan virtauksen ja lämmön ja tuo keskittymisen tähän hetkeen. Säännöllisesti harjoiteltuna jooga ylläpitää ja kasvattaa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja toisaalta toimii myös metodina haastavaankin itsetutkiskeluun. Moni harjoittelija kokee joogan tuovan arkeen tyytyväisyyttä ja rauhaa mutta myös nostavan pintaan käsiteltäviä asioita. Astangajoogaa voi harjoitella hyvin monenlaisista syistä; toiset tulevat salille kuntoilemaan tai pudottamaan painoa, toiset ovat hyvinkin syvällisellä uskonnollis- henkisellä tiellä ja asanaharjoitus on osa sitä. Mielestäni astangajooga on siitä nerokas ja armollinen harjoitus että sitä voi yhtäaikaa salissa harjoitella hyvin erilaiset ihmiset monenlaisista syistä. Ja kaikki nuo erilaiset syyt harjoitella ovat mielestäni yhtä tärkeitä. |